torstai 23. kesäkuuta 2016

Lastennäytelmäkirjailijan päiväkirja



Kirjoitin Turun kaupunginteatterille uuden lastennäytelmän nimeltä ”Tivoli, pieni musikaali suurista tunteista. Alla otteita päiväkirjamerkinnöistä.


1.4.2015
Soitin teatterinjohtajalle ja kerroin, että minulla on joitakin ideoita lastennäytelmän käsikirjoitukseksi. Teatterinjohtaja ystävällisesti lupasi palata asiaan.

2.4.2015
Soitin teatterinjohtajalle ja kerroin, että minulla on paljon hyviä ideoita lastennäytelmän käsikirjoitukseksi. Teatterinjohtaja ystävällisesti lupasi palata asiaan.

5.4.2015
Soitin teatterinjohtajalle ja kerroin, että minulla on suorastaan kuolemattomia ideoita lastennäytelmän käsikirjoitukseksi. Teatterinjohtaja muistutti, että on sunnuntai, kertoi olevansa suihkussa ja ystävällisesti lupasi palata asiaan.

30.8.2105
Teatterinjohtaja palasi asiaan. Tilasi lastennäytelmäkäsikirjoituksen. Kahdenkymmenenyhden sekunnin ajan tuuletin villisti työhuoneella, kunnes muistin että  minulla ei ole yhtään ideaa lastennäytelmän käsikirjoitukseksi.

1.9.2015
Kaksi vuorokautta putkeen nukkumatta. Ei vieläkään yhtään ideaa käsikirjoitukseen. Kysyin  kahdeksanvuotiaalta tyttäreltäni neuvoa. Hän ehdotti että käsikirjoituksessa olisi pelkästään söpöjä Poneja. Ehdotus maksoi viisi euroa, jäätelön ja kaksi tuntia peliaikaa. Viisivuotias tyttäreni ehdotti Hello Kittyä. Tämä ehdotus maksoi kympin, jäätelön ja Jopon. Kerroin, että kyseisen kissan kohdalla saattaa olla tekjänoikeusongelmia. Viisivuotias sanoi ettei se haittaa. Lähetin ehdotukset teatterinjohtajalle sähköpostilla. Teatterinjohtaja vastasi kysymysmerkillä ja huutomerkillä.

20.9.2015
Tivoli niminen käsikirjoitusidea hyväksyttiin. Käsikirjoitus tulee käsittelemään lasten tunteita. Idea taisi syntyä sen jälkeen, kun viisivuotias sai tässä yhtenä päivänä 56 raivokohtausta. Se tekee siis 3,73 raivokohtausta jokaista valveillaolo tuntia kohden, siis keskimäärin vartti per kohtaus. Raivokohtauksen syitä mm. Kun ei osaa piirtää koiralle häntää, väärää juustoa, kun pääsee kouluun vasta kahden vuoden päästä, hernekeitto, kun joutuu kouluun jo kahden vuoden päästä, kun isi on kakkaällö, liian vähän kermavaahtoa lätyn päällä ja kun ei saa vaihtaa nimekseen Elsa tai Anna.

21.9.2015
Tänään siirryin työhuoneelta Toijalan ABC:lle jo kahden minuutin kirjoittamisen jälkeen. Työtuoli sai alaselkäni taas sietämättömän kipeäksi ja ennätysajassa. Vaimo kysyi olisiko jo aika ostaa oikea työtuoli keittiön tuolin sijaan. Vaimo ei ymmärrä, että pääasia työtuolissa on, että se sopii työhuoneen sisutukseen. Tein facebook päivityksen, jossa kerroin kirjoittaneeni näytelmän ensimmäisen repliikin. Toista repliikkiä en enää ehtinyt, koska loppupäivä meni tykkäyksiä ja kommentteja odotellessa.

22.9.2015
Mietin taas kerran miten lapselle kirjoitetaan. En keksi. Päätän kirjoittaa lapselle itsessäni. Sen luulen oppineeni, että sarkasmia tai ironiaa ei lasten maailmaan ole tarpeen tunkea, ne voi jättää vaikka blogikirjoituksiin.

1.10 .2015
Keskustelin leikkipuistossa erään itselleni tuntemattoman äidin kanssa ja hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että lasten täytyy jo varhain oppia hillitsemään tunteitaan, koska maailma on kylmä ja kova paikka, jossa herkät ei pärjää. Olin voimakkaasti eri mieltäÄidillä oli Karate-seuran verryttelypuku päällä ja päätinkin kirjoittaa näytelmän päähenkilölle, viisivuotiaalle Sofialle äidiksi kammottavan Karate-äidin, joka käskee Sofiaa hillitsemään tunteensa. Tunsin itseni hyväksi vanhemmaksi ja nerokkaaksi näytelmäkirjailijaksi. Illalla tyttäreni sai raivokohtauksen ja heitti puurolautasen seinään. Huusin hänelle, että hänen pitää oppia hillitsemään tunteensa.

5.10.2015
Kävin läpi kirjoittamiseen tarvittavat työkalut: Macbook, käsikirjoitusopas ja moottorisaha. Jos on mies joka sisustaa, kirjoittaa tunteista ja asuu Toijalassa, on hyvä olla moottorisaha, jota vähän pihalla käynnistellä.

29.12.2015
Mietin koko joulunpyhät, mikä olisi päähenkilön puhuva pehmolelu-unikaveri? Huomenna se on keskittävä, ettei mene uusivuosikin miettiessä, että hiiri?orava?pupu?hiiri?orava?pupu?hiiri?orava...

30.12.2015
Hirvi. Puhuu Turun murretta.

28.2.2016
Deadline päivä. Lähetän käsikirjoituksen ensimmäisen version teatterin johdolle.

29.2.2016
Teatterinjohdon palautetta odotellessa laskeskelin aikani kuluksi tämän kirjoitusprosessin tilastoja. 4324 tuntia ajatustyötä, 360 tuntia kirjoitustyötä, 525 kuppia tummapaahtoa, joista suurin osa Toijalan ABC:llä. 79 googlehakua, mm: Tunne, lasten tunteet, tunnekasvaminen, Taistelukaasuja? (Ilmeisesti kirjoitusvirhe ja hakukoneen ennakointi, koska seuraava haku on taistelulajeja.) Tivoli, Huvipuisto, Pehmohirvi, Ummetus? (Vaimon hakuja?). Viisivuotias sai 1237 tunteenpurkausta (tunteenpurkauksiksi on tässä määritelty purkaukset, jotka vaativat koko perheyksikön huomion ja ylittivät  rock-konserteissa sallitun 100 db:n rajan). Kahdeksanvuotiaalla 138 purkausta. Vanhimman lapsen purkaukset jäivät kuuteen. (Omillaan asuvan vanhimman lapsen kohdalla huomioitiin myös WhatsApp viestit joissa oli käytetty huutomerkkejä ja keskisormi emoijit). Omia purkauksia kymmenkunta ja Vaimon purkaukset 0,7. (Vaimon purkaukset on jaettu sadalla, koska hänen mielestään allekirjoittaneen jutut ovat potenssiin sata.).

10.3.2016
Palautekeskustelu teatterinjohdon kanssa ykkösversiosta.

11.3.2016
Alaselkäni ei kestä enää istumista työtuolissa. Muutan viikoksi Toijalan ABC:lle kirjoittamaan palautteen perusteella kakkosversiota.

18.3.2016
Kakkosversio käsikirjoituksesta valmis

30.3.2016
Ja vielä kolmas.

3.4.2016
Näytelmän tulee toteuttamaan hieno ja ammattitaitoinen työryhmä! Tätä näytelmää ei voi pilata enää kuin ohjaaja. Kukahan se on? Ai niin, se olen minä.

30.8.2016
Ensi-ilta ohi! Yleisö nauroi sopivasti, kyynelehti myös mm. siinä kohtaa kun Sofia joutuu eroon unikaverihirvestään. Katsojat seurasivat koko 50 minuuttisen herkeämättä ja katsomoon tuodut karkkipussit jäivät vahingossa intensiivisen katsomiskokemuksen myötä syömättä

1.4.2056
Istun vanhainkodin aulassa kiikkustuolissa. Joku keski-ikäinen tulee kättelemään ja kiittämään, että muinoin Turun kaupunginteatterissa esitetty Tivoli, pieni musikaali suurista tunteista -niminen esitys pelasti hänet ihmisenä. Esityksen myötä hän oli saanut tunteilleen nimiä ja vanhemmat olivat tajunneet auttaa häntä kasvamaan tunteidensa kanssa. Oli jo nelivuotiaana päättänyt ruveta tunteettomaksi pankkirosvoksi, mutta esitys oli kääntänyt hänen kelkkansa. Hänestä tulikin tunteikas pankkirosvo.



Blogi julkaistu alunperin Turun kulttuuriblogissa ja Turun kaupunginteatterin sivuilla.